Uutissivusto CNN julisti Inarijärven yhdeksi Euroopan kauneimmista paikoista: ”Ympärivuotinen paratiisi!” Maisemista ja järven puhtaasta vedestä voi nauttia monella tapaa, vaikkapa meloen kuten Ihana Inarijärvi artikkelin kirjoittanut Tuija Kauppinen.

Karun kaunis Inarijärvi on jylhien kalliorantojen, viehkeiden vuonojen ja satojen saarten mosaiikki, joka ottaa melojan erämaiseen syleilyynsä, mutta osaa myös näyttää voimansa.

Mitä silloin kuuluu, kun on täydellisen hiljaista? En tiedä, onko se edes mahdollista, mutta väitän kokeneeni tuon tunteen kerran. Se tapahtui Inarijärvellä.

Olin melontaretkellä ystävieni kanssa. Ystäväni jäivät kiipeilemään erään saaren valtaville kivibouldereille, kun itse palasin leiriin valmistelemaan iltaruokaa. Meloin hiljalleen peilityynellä järvellä.  Välillä vain istuin kajakissa melomatta hiljaisuutta kuunnellen. Yhtäkkiä melkein säikähdin, kun tajusin, etten kuullut mitään. En laineen liplatusta, tuulen suhinaa tai linnun laulua. Veden pinta oli rasvatyyni. Aikakin tuntui pysähtyneen. En koskaan ennen enkä jälkeen ole kokenut samaa. Inarinjärvi yllättää kerta toisensa jälkeen.

Suomen kolmanneksi suurin järvi osaa näyttää myös voimansa. Sitä pitää kunnioittaa. Siksi melojan on aina syytä varautua pahimpaan. Kun Kasarin selältä puhaltaa tuuli, aallot voivat nousta valtaviksi. Silloin ei kannata olla avoselällä, vaan turvallisinta on meloa rannan tuntumassa saarten suojassa, tai kaikkein mieluiten rantautua maihin. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen odottanut tuulen tyyntymistä rannalla tai teltassa hyvää kirjaa lukien. Lämmin päivä voi nopeasti muuttua arktisten tuulten myötä koleaksi, joten pidän aina retkelläni mukana pipon, käsineet ja kevytuntuvatakin.

Monesti tuuli tyyntyy yöksi, ja silloin on hyvä lähteä vesille. Vuorokauden ajalla ei näillä leveysasteilla ole kesällä väliä. Yötön yö ja keskiyön aurinko tuovat melontaan aivan oman tunnelmansa.

Saaria, vuonoja ja kalliorantoja

Parasta Inarilla on sen monimuotoinen saaristo. Saarten ansiosta järvessä on rantaviivaa yli 3000 kilometriä. Melonta saaristossa on paitsi kiinnostavampaa, myös turvallisempaa kuin tuulille alttiilla järvenselillä. Jylhät ja karut kalliosaaret ovat pääasiallisesti säilyneet luonnontilaisina ja leiripaikan löytämisessä on yleensä vain yksi vaikeus: mikä valita, kun kaikki ovat toinen toistaan kauniimpia?

Kerran yövyimme saaressa, joka oli vain hieman suurempi kuin telttamme. Istua nökötin saaren päässä olevalla kivellä, katselin auringonlaskua ja lauloin ”vaarilla on saari, se oma saari on”. Viileämpiä muistoja on taas Korkia-Maurasta, jossa kävimme vilvoittelemassa jääluolassa. Kyseessä on Suomen suurin jääluola, joka pysyy yleensä jäässä kesälläkin. Hyvä on ennen muinoin ollut kalastajien säilöä siellä saaliinsa.

“Vaarilla on saari, se oma saari on” Kuva: Ilkka Kauppinen

Kiinnostavaa melontaa tarjoavat myös järven pohjoisosien vuonot kuten Suolisvuono, Kyynelvuono ja Surnuvuono. Kallovuonon ja Nitsijärven Lammaslahden välissä on reilun 300 metrin pituinen kannas, jonka yli on rakennettu venetie. Kajakki on hauska hinata sen yli, vaikka se aiheuttaakin vähän ylimääräistä väsäämistä.

Kanavavuonon ja Koskivuonon välissä on puolestaan kanava, jonka herra nimeltä Matti Kuuva on kaivanut lapiolla. Me nykyajan melojat saamme kiittää Mattia siitä, että kanava lyhentää matkaa 16 kilometriä.

Inarin ehkä tunnetuin maamerkki on Ukko, inarinsaameksi Äijih, jota myös Ukonsaareksi tai Ukonkiveksi kutsutaan. Tietyltä kulmalta katsottuna se muistuttaa muodoltaan oikealle kallellaan olevaa vinoa kolmiota. Se on muinainen saamelaisten seita eli uhri- ja palvontapaikka, jonne on viety mm. peuranluita ja -sarvia. 

Ukosta kilometrin verran pohjoiseen on Hautuumaasaari, jossa on muinaisia hautapaikkoja ja peuranpyyntikuoppia.

Vesille monelta rannalta

Inarille voi lähteä monesta eri paikasta. Hyviä lähtöpaikkoja ovat esimerkiksi Veskoniemen, Nellimin tai Inarin kirkonkylän venesatamat järven eteläosissa. Mikäli haluat retkeillä järven pohjoisosissa Nitsijärven veneenlaskuluiska ja Käyräniemen veneenlaskupaikka Partakossa ovat oivia valintoja retkenlähtöpisteeksi.

Vaikka Inarijärvellä ei ole valmiita melontareittejä, on lähtiessä hyvä olla mietittynä jonkinlainen retkisuunnitelma, jossa päivämatkat ovat omiin voimiin nähden realistisia. Varauduthan kuitenkin siihen, että suunnitelmaa saattaa joutua muuttamaan sään mukaan. Retkeen kannattaa varata yksi ylimääräinen päivä juuri tällaisten ”yllätysten” varalta.

Inarilla on useita autiotupia, jotka ovat mukavaa vaihtelua telttailulle ja todellista luksusta etenkin kehnommalla säällä. Tulipaikkojen sijainnissakaan ei ole valittamista.

Todellista erämaaseikkailua kaipaavat suuntaavat Suolisjärveä pitkin Vätsärin erämaahan, jota kauemmaksi sivilisaatiosta Suomessa ei juurikaan pääse.

Parasta Inarilla on sen monimuotoinen saaristo. Saarten ansiosta järvessä on
rantaviivaa yli 3000 kilometriä. Kuva: Ilkka Kauppinen

Tutustu muihin kohteisiin Inari-Saariselkä alueella

Ajankohtaista