Kuvausmatkalla kaukana pohjoisessa

Eteläisen Suomen ja Lapin välinen kontrasti oli valtava. Etelässä olimme eläneet jatkuvaa marraskuuta läpi talven. Kun saavuimme napapiirille ja lopulta kohteeseemme Saariselälle, lumen määrä yllätti meidät täysin. Tienpiennar oli vähintään metrin korkuinen lumivalli ja lumensyvyys metsässä oli vielä suurempi, kuten myöhemmin saimme todeta.

Ensimmäinen päivämme Saariselällä alkoi fatbike sähköpyöräilyllä, läpi tunturien ja metsien. Saariselkä Ski & Sport Resortilta käyttöön saadut sähköläskipyörät olivat tyylikkäitä ja olimme innoissamme tulevasta pyöräretkestä. Itse ajan maastopyöräenduroa, mutta minulle ja Rikulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun ajoimme läskipyörillä. Pyörillä ajo oli todella mukavaa ja helppoa. Sähköavustuksen ansiosta kuka vaan pystyy nauttimaan pyörien ja upeiden reittien tuottamasta ilosta. Saariselän alueella olevat pyöräilyreitti olivat myös loistavassa kunnossa, huolimatta viimepäivien vaihtelevasta säästä. Olimme myös erittäin tyytyväisiä, että oppaamme retkellä oli todella osaava pyöräilijä ja että hän tunsi reitit kuin omat taskunsa.

Päivän loppuun päätimme vielä mennä pulkkamäkeen, johon emme kuitenkaan osanneet varautua sen vaatimalla tavalla. Pulkkamäki sen takia, koska Saariselällä sijaitsee Euroopan pisin mäki. Odotuksemme oli, että käymme nopeasti laskemassa mäkeä ja suuntaamme saunaan rentoutumaan. Odotuksemme olivat kuitenkin täysin vääriä. Tämä 1200 metrin pituinen mäki olikin melkoisen hurja. Vauhti, joka vain yltyy ja yltyy, naamalle lentävä lumi ja mäen töyssyt pitivät huolen siitä, että kyseessä ei ollut parin minuutin lasku. Hauskaa meille kuitenkin oli! En muista milloin olisin ollut samaan aikaan kauhuissani ja nauranut niin paljon. Ehdottomasti kokemisen arvoinen asia, kun vierailet Saariselällä.

Minulle ja Rikulle valo- ja videokuvaus on työtä, jonka tekemisestä aidosti pidämme. Kuten missä tahansa työssä, joskus päivät saattavat venyä hyvinkin pitkiksi.

Aloitimme päivämme tutustumalla huskeihin, Frozen Lake Husky farmilla. Olimme molemmat vierailleet aiemmin huskytarhoilla, mutta kun pääsimme rekeen, niin huomasimme nopeasti kuinka mukava aktiviteetti oli kyseessä, sillä saimme ajella läpi talvisen maiseman, luonnosta nauttien. Aiemmilla huskyfarmivierailuilla olin ihmetellyt, miksi monet koirat eivät näytä kovinkaan paljon mielikuvieni huskeilta. Tähän kysymykseen sain kuitenkin vastauksen. Pääsääntöisesti Suomessa käytettävät huskyt ovat alaskanhuskeja, joka ei ole virallinen koirarotu vaan useammista eri roduista rekikoiraksi jalostettu sekarotuinen koira. Näin alaskanhuskyihin on saatu hyviä ominaisuuksia, joita vetokoirat tarvitsevat. Ne voivat myös näyttää miltä vain, joten yhtä tiettyä ulkonäköä niillä ei ole. Joka päivä oppii jotain uutta.

Huskeista vaihdoimme seuraavaksi hieman isompiin eläimiin, hevosiin. Kun olin lapsi, halusin isona hevosmieheksi (mitä ikinä se tarkoittaakaan). Tämä juontuu varmaankin siitä, että isoisäni omista maatilan, jossa työskenteli ja hänellä oli hevosia, lehmiä ja muita eläimiä. Varttuessani koin kuitenkin, että hevoset olivat kasvaneet isoiksi ja pelottaviksi olennoiksi. Kun saavuimme Polarin Point Horses– hevostilalle, huomasin nopeasti, että hevosissa ei ole mitään pelättävää. Ne olivat oikein ystävällisiä ja itseasiassa rauhoittavia eläimiä. Me emme päässeet tällä kertaa ratsastamaan, koska kuvasimme koko ajan. Vierailu oli kuitenkin todella mukava ja oli upea päästä näkemää suomenhevosia.

Olimme hevostilalla vierailun jälkeen hyvässä vauhdissa, eikä kellokaan ollut vielä kovinkaan paljon, joten päätimme lähteä vielä liukulumikenkäilemään. Alkuperäinen suunnitelmamme oli tehdä tämä aktiviteetti seuraavana aamuna, mutta halusimme olla tehokkaita. Aamulla meillä olikin runsaasti aikaa työskennellä kuvia editoiden.

Liukulumikengät ovat kuin yhdistelmä lumikenkiä ja suksia. Tarjolla on eri pituuksia eri tarkoituksiin, mutta kaikissa on pitävä karvapohja. Emme olleet ennen kokeilleet näitä ja ajattelimmekin, että ne eivät ole kovin hyvät verrattuna normaaleihin lumikenkiin. Kun pääsimme liikkumaan tunturissa, huomasimme kuitenkin nopeasti, että olimme väärässä ja kyseessä oli erittäin kätevät varusteet. Niillä liikkuminen on helpompaa, kuin normaaleilla lumikengillä, koska jalkoja ei tarvitse nostella. Alastulo on myös paljon nopeampaa ja tehokkaampaa, koska voit rauhassa lasketella. Jos et ole vielä kokenut liukulumikenkiä, voin suositella niitä lämpimästi. Liukulumikenkiä vuokraa Saariselällä esim. Lapin Safarit.

Pitkä päivä oli ohi ja olimme majoituksessamme vasta myöhään illalla. 12 tunnin työpäivä ulkona otti veronsa ja molemmat nukahdimme hyvin nopeasti sänkyyn päästyämme.

Jos olet ihminen, joka rakastaa luontoa, rauhaa ja paikkaa, jossa pääset oikeasta lataamaan akkujasi, on tämä majoituspaikka juuri sinulle. Inarin lähettyvillä sijaitseva At Nature ei ole pelkästään paikka yöpyä, vaan kokonaisvaltainen kokemus. Tämä upea perheyritys tarjoaa kodikkaan majoittumisen mökissä, jossa on takka ja puusauna, kotaillallisen, pilkkimistä, retkeilyä ja monia muita ulkoiluaktiviteettejä. Tätä kokonaisuutta operoiva pariskunta on taustaltaan biologeja, joten heillä on todella kattava tietämys luonnosta. Vierailumme heidän luonaan oli uskomattoman mukava, emmekä olisi voineet toivoa yhtään enempää. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka.

Metsän keskellä sijaitsevasta mökistä, matkamme jatkui kullttuurikierrokselle Inarin kirkonkylälle. Ajoittain suomalaiset unohtavat, että Suomessa asuu Euroopan ainoa virallinen alkuperäiskansa, saamelaiset. Saamelaiset elävät Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän arktisilla alueilla. Tarkkaa lukumäärää saamelaisista ei ole, mutta arvioit liikkuvat 50 000 – 100 000 välillä. Heillä on omat kielensä, saamelaiskäräjät ja kulttuurinsa. Suomen saamelaiset jakautuvat puhuttujen saamen kielten mukaan pohjois-, inarin-, ja koltansaamelaisiin. Me vierailimme Rikun kanssa Inarissa sijaitsevassa Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa ja Saamelaismuseo Siidassa. Vierailut kyseisissä paikoissa auttoivat meidät ymmärtämään paremmin saamelaiskulttuuria. Suomalaisena, mielestäni on hieman outoa, että kouluissa saamelaisuudesta opetetaan hyvin vähän asioita. Toivon, että tähän saadaan jossain vaiheessa muutos.

Viimeiset päivät reissustamme yövyimme Wilderness Hotel Inarin sekä Visit Inarin tasokkaissa kelomökeissä, chaleteissa ja revontuli igluissa. Molemmat tarjoavat myös laajan kattauksen erilaisia aktiviteettejä, sekä majoitusvaihtoehtoja.

Olimme olleet tällä reissulla jo hyvän tovin, mutta emme olleet vielä kertaakaan nähnee revontulia. Revontuliennuste ei ollut ollut myöskään kovinkaan hyvä, ja vaikka olisinkin, lähes joka ilta oli ollut pilvistä. Yhtenä iltana, kun menimme lumikenkäilemään, meitä kuitenkin onnisti. Taivaalla ei leiskunut ehkä mahtavimmat revontulet, mutta ne olivat selvästi havaittavissa. Minä ja Riku olimme innoissamme, että pääsimme vihdoin kuvaamaan niitä, pitkän odotuksen jälkeen.

Me kun nautimme täysillä ulkoilusta (ja se on osittain osa työtämme), täytyi meidän päästä vielä moottorikelkkareissulle. Onneksi Inarin ja Inarijärven alue tarjoaa erinomaiset puitteet tätä aktiviteettia varten. Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi ja kattaa 1048 km². Tällä alueella riittää reilusti ajettavaa. Yksi nähtävyys on Ukonkivi, joka on n. 11 kilometrin ajomatkan päässä Inarin kirkonkylältä. Kyseinen saari on ollut saamelaisten pyhä paikka jo vuosisatojen ajan. Ukonkiven ihailun ja muualla maastossa ajelun jälkeen päätimme pitää ruokatauon ja pysähtyä eräälle saarelle, suureen Visit Inarin kotatelttaan. Myöhemmin, kun saavuimme takaisin majapaikkaamme, oli jo lähes pimeää ja päivä oli jälleen liukunut lähes kymmentuntiseksi.

Lopulta reissumme Saariselälle ja Inariin oli tullut päätökseensä. Se oli kokonaisuudessaan onnistunut ja vieraanvaraisuus meitä kohtaa oli korkeatasoista. Kaikki oppaamme, majoittajat ja yhteistyökumppanit laittoivat kaikkensa peliin ja tekivät matkastamme unohtumattoman ja onnistuneen.

Kiitos sinulle lukija! Lisää reissutarinoita löydät blogistani, ja lisää kuvia mm. Instagram -tililtäni.

Teksti: Sami Laitinen | Kuvat: Sami Laitinen & Riku Kylä. Matka toteutettiin ennen poikkeusoloja.