Kevon kanjonissa

Julkaistu: 03.08.2018

Vain reilu pari kuukautta sitten vietimme ystäväni kanssa vappua Paistunturin erämaassa hiihdellen. Maisemaan ihastuneina päätimme palata alueelle jo samana kesänä, ja toteutukseksi muodostui Kevon luonnonpuiston vaellusreitti heinäkuun helteessä. Matkaan lähdimme Sulaojalta ja neljän yön vaellus tulisi päättymään Kenesjärvelle, jonne autoni oli auliisti siirretty meitä vastaan.

Sulaojan lähteen raikas vesi juomapullossa hölskyen kävelimme pitkin Luomusjärven halki luikertelevaa harjua. Alkumatka oli helppokulkuista kumpuilevaa kangasmaastoa ja tunturikoivikkoa, ja yöttömän yön loisteessa matkanteko sujui joutuisasti.

Ruktajärven autiotuvan vieraskirjasta päätellen kulkijoita on riittänyt lähestulkoon kesän jokaiselle päivälle, mutta vielä emme olleet ketään tavanneet. Lopulta olimmekin kaikilla leiripaikoilla ainoa telttakunta, vastaan- ja ohikulkijoita oli vain toistakymmentä. Vieraskirjan mukaan yleisintä oli kulkea kanjonireitti saman suuntaisesti kuin mekin ja kolmella yöpymisellä. Olipa reittimerkintöjä myös yhden ja kahden yön pysähdyksellä, ja toki paljon myös vain tuvalla tai esimerkiksi upealla Fjellun putouksella kävijöitä.

Siirryttyämme luonnonpuiston puolelle, oli liikkuminen rajoitettu polulle ja leiriytyminen leiripaikoille. Portaat suojasivat maastoa kulumiselta ja auttoivat kulkijaa jyrkimmissä paikoissa – ja korkeuseroja todella riitti! Kautta reitin kaikki retkeilyrakenteet olivat huippuluokkaa – kahlaamot olivat turvallisen oloisia, huussit olivat siistejä, ja leiripaikoilta löytyivät niin tuliringit polttopuineen kuin pöytäryhmätkin.

 

Luonnehtisin 63km mittaista Kevon retkeilyreittiä helposti seurattavaksi, kivikkoiseksi reitiksi joka vie korkeuseroilla maustetun mahtavan tunturi- ja rotkomaiseman läpi. Upeimpia nähtävyyksiä ovat kanjonimaisen rotkolaakson lisäksi Fiellun vesiputous ja Luomusjärven harju. Kevon vaellusta suunnitellessa tulee ottaa huomioon korkeuserojen ja kivikkoisen reitin tuoma vaativuus.

Toisena päivänä vastaan tuli ensimmäinen vaijerikahlaamo, jonka avulla ylitimme Fiellogahjohka-joen. Joen rannan leiripaikalla nautitun lounaan jälkeen kävimme ihailemassa tuttavallisemmin Fjellun henkeäsalpaavan upeaa 26 metristä vesiputousta. Pian putouksen jälkeen Guivin rengasreitti erkanee kohti Kevon luonnonpuiston tunturialuetta, meidän jatkaessa avotunturissa kanjonin suuntaisesti. Tunturissa reitti oli kivistä ja nousuja oli kertynyt jo niin paljon ettemme pysyneet laskuissa mukana.

 

Kotoa lähtiessämme oli sääennuste näyttänyt pelkkää hymyilevää aurinkoa, mutta häilyvän lyhyen nettiyhteyden aikana meille selvisi joutuvamme seuraavana päivänä rankkasateen keskelle. Jo lounasta nauttiessamme Gamajotnsuohpášájan kodan pihalla havaitsimme ukkosen jyrinän voimistuvan, ja jatkoimme reippaasti matkaa. Olimme vain muutaman sadan metrin päässä seuraavasta leiripaikasta kun tummanpuhuva taivas muistutti meitä ensimmäisillä sadepisaroilla. Pitäydyimme päätöksessämme pystyttää teltta heti, ja muutaman minuutin teltassa istuttuamme taivas repesi yllämme. Tuuli väänteli telttaa mielensä mukaan ja ukkonen jyrisi taukoamatta. Myönnettäköön että lähelle osunut salama sai meidän molemmat kiljahtamaan säikähdyksessä, siinä missä tasaisena telttaa rummuttava kaatosade tuuditti meidät päiväunille. Tunnin torkkujen jälkeen oli säärintama siirtynyt pohjoisemmaksi, ja jatkoimme vielä vartin seuraavaan leiripaikkaan. Kevojoki raikasti jälleen kulkijaa ja iltauintiamme todisti sankka joukko sosiaalisia sääskiä.

 

 

Viimeinen vaelluspäivämme muistutti retriitinomaista siirtymää takaisin arkeen. Uimme, kahvittelimme, ja kun viimein pääsimme matkaan, kuljimme verkkaisesti jokaista pientä luonnon ihmettä ihaillen. Sade oli nostanut huomattavasti veden pintaa joessa, ja seuraavan kahlaamon penkki olikin veden saartama. Lounaan nautimme sykähdyttävällä näköalapaikalla, ja viimeisestä virtaavasta purosta täytimme vesipullomme muutaman tunnin kotimatkaa varten.

 

Onnellisina ja hyvin luonnon helmassa levähtäneinä kiitimme Kevon voimaannuttavaa maisemaa sekä Metsähallitusta loistavasta retkeilyrakenteiden ylläpidosta. Tänne tulemme palaamaan vielä.

 

Kevon mittausasemalla mitattiin vaelluksemme aikana alueen kaikkien aikojen korkein lämpötila, 33,4 astetta. Käytimme kaikki uimamahdollisuudet kiitollisina hyväksemme.